TERVETULOA Suomen Susi ry:n sivuille!

Suomen Susi ry – uhanalaisen suomalaisen suden puolestapuhuja.


Tarkoituksemme on tehdä itsemme tarpeettomaksi ja palauttaa suomalaisen suden kanta kestäväksi.


Suomalainen susi on kuolemassa sukupuuttoon.


Tällä hetkellä tilanne on se että virallisten lumijälkilaskentojen jälkeen kaudella 2012-2013 Suomessa oli vain 120-135 yksilöä. 2013-2014 laskentojen perusteella kanta kasvoi hieman, mutta edelleen yksilöitä on vain 150-160. RKTL on arvioinut että normaalin kannankasvun myötä Suomessa pitäisi tällä hetkellä olla n. 700 sutta.

Auta meitä puhumaan suden puolesta liittymällä jäseneksi!


17.11.2014:

TIEDOTE

Suomen Susi 2013 ry on tänään tehnyt Euroopan komissiolle valituksen Suomen viranomaisten myöntämistä susien poikkeuskaatoluvista. Kantelussa järjestö toteaa, että susien kaatolupia myönnetään Suomessa liian usein sekä liian helpoin perustein. Järjestö pyytää komissiota selvittämään rikkooko Suomi EU:n luontodirektiiviä myöntämällä jatkuvasti poikkeuslupia susien metsästykseen.
"Susi on EU:ssa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi eläimeksi, ja Suomessakin se on rauhoitettu. Tästä huolimatta viranomaiset ovat myöntäneet susien kaatolupia viimeisen kahden vuoden aikana lähes 40 kappaletta", ihmettelee Suomen suden tiedottaja Carina Lintula. "Suomen susi haluaa nyt selvittää, kuinka laillista poikkeuslupien jatkuva myöntäminen on. Poikkeusluvista on tullut kannanhoidollinen keino, ja luvan saa lähes sillä että sudesta on tehty vahvistamaton havainto", Lintula toteaa. Suomen Susi muistuttaa, että Suomi on aiemminkin saanut tuomion samasta asiasta. Järjestön mukaan susikanta ei ole vahvistunut ja kasvanut niin merkittävästi että poikkeuslupia voitaisiin myöntää nykyisen suuruisia määriä ja samalla säilyttää kestävä ja hyvinvoiva susikanta.
"Suomen susikanta ei kestä näin suurta määrää poikkeuslupia eivätkä luvat ole perusteltuja", Lintula sanoo. "Toivomme, että EU puuttuu löyhään lupakäytäntöön, ja että Suomen sudet saavat elää jatkossa rauhassa".


 

4.11.2014:

Suomen Susi 2013 ry:n kannanotto viimeaikaisiin uutta Susikannan hoitosuunnitelmaa koskeviin viranomaislausuntoihin

Viranomaislausuntoja uudesta Susikannan hoitosuunnitelmasta:
3.11.14 Kainuun Sanomat: ”Orpon mukaan ministeriössä on valmistelussa myös pidempiaikainen, kestävä malli susikannan hoitoon Suomessa.

Tarvitaan suurempi kuva siitä, miten susien kanssa tullaan pitkällä aikavälillä toimeen. Ei ole kestävä ratkaisu, että poistetaan vain häirikkösusia, Orpo toteaa.”

YLE uutiset 22.10.14: ”Ensinnäkin kannanhoidollisia lupia pitää myöntää. Toiseksi häirikkösudet pitää poistaa välittömästi. Kolmanneksi susien aiheuttamat vahingot pitää korvata täysimääräisesti ja nopeasti, Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro luetteli liiton vaatimuksia.”

YLE uutiset 22.10.14: ”Suomen Riistakeskuksessa uutta sudenhoitosuunnitelmaa valmisteleva Mikael Luoma muistuttikin tilaisuudessa, että uuteen suunnitelmaan on tulossa kannanhoidollisia lupia ja alueellisia riistaneuvostojen mielipidettä kuultaisiin niiden kohdistamisessa.”

Kannanhoidollisia suden tappolupia ei voi Suomessa myöntää, koska:

Euroopan unionin luontodirektiivi (92/43/ETY)
Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan susi on Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella tiukkaa suojelua edellyttävä laji (direktiivin liite IV) ja poronhoitoalueella ”yhteisön tärkeänä pitämä eläinlaji, jonka ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä” (direktiivin liite V). Direktiivin 12 artiklan mukaan tiukan suojelun toteuttamiseksi on mm. kiellettävä:

a) ”kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa” ja

b) ”näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana”.

Artiklan 14 mukaan on toteutettava liitteen V lajien suotuisan suojelun tason turvaavat toimenpiteen, jos jäsenvaltio katsoo ne tarpeelliseksi artiklassa 11 säädetyn suojelun tason seurannan perusteella. Seurannan lisäksi näihin toimenpiteisiin voivat kuulua mm. yksilöiden luonnosta ottamiseen liittyvät:


a) ajalliset tai alueelliset rajoitukset

b) menetelmälliset rajoitukset

c) metsästyssäännöt ja

d) lupajärjestelmät ja kiintiöt.

Artikla 16 mahdollistaa poikkeamisen artiklojen 12 ja 14 määräyksistä erityisen merkittävien omaisuusvahinkojen estämiseksi ja yleistä turvallisuutta tai muuta erittäin tärkeää yleistä etua koskevan pakottavan syyn vuoksi, mutta silloinkin vain, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja jos poikkeus ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Toimeenpannuista poikkeuksista on raportoitava komissiolle kahden vuoden välein. Artiklan 16 mukaisten poikkeusten toimeenpanoon ja liitteen V luonnonvaraisten eläinlajien pyydystämiseen ja tappamiseen liittyen on artiklan 15 mukaan:

kiellettävä kaikkien valikoimattomien keinojen käyttö, jotka saattavat aiheuttaa lajin kantojen paikallisen häviämisen tai merkittävää häiriötä niille” ja kiellettävä liitteen VI a- ja b-kohtien mukaiset menetelmät po. eläinlajien pyydystämisessä ja tappamisessa.

Metsästyslaki (28.6.1993/615)

Metsästyslain (3 LUKU, 20§) mukaan metsästystä on harjoitettava kestävän käytön mukaisesti ja riistaeläinkantoja vaarantamatta. Riistaeläimen kannan säilymisen ja lisääntymisen turvaamisen edellyttäessä riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi (5 LUKU, 37§). Riistaeläimen kannan vaarantuessa sen metsästys voidaan kieltää tai rajoittaa metsästystä enintään 3 vuoden ajaksi (5LUKU, 38§). Susi on Suomessa aina rauhoitettu (5 LUKU, 37§).

37 ja 38 §:n mukaisesta tai muusta rauhoituksesta poikkeamiseen voidaan myöntää poikkeuslupa 41 a-41 c §:ssä säädetyin edellytyksin. Suden pyydystämiseen ja tappamiseen voidaan myöntää poikkeuslupa erittäin merkittävän omaisuusvahingon (esim. kotieläimet, karja, porot) estämiseksi ja yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja jos poikkeus ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä (41 a §). Valvotuissa oloissa, valikoiden ja rajoitetusti sutta koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää tiettyjen yksilöiden tappamiseksi. 41 a § 3 momentin mukainen rauhoituksesta poikkeaminen voidaan poronhoitoalueella järjestää myös asetuksin määritellyn alueellisen kiintiön pohjalta.  

Asia C-342/05

Vuonna 2005 EU-komissio huomautti Suomea harjoitetusta susipolitiikasta, että poikkeuslupia tiukasti suojellun lajin metsästykseen saa myöntää vain erittäin tiukoilla edellytyksillä, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja jos suotuisan suojelun taso ei vaarannu ja jos erityisehdot toteutuvat. Samana vuonna Komissio haastoi Suomen EY:n tuomioistuimeen ja sen asiassa C-342/05 annetussa ratkaisussa Suomen todettiin rikkoneen luontodirektiivin 12 ja 16 artikloihin liittyviä määräyksiä suden suojelussa.

Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010

Alle 250 lisääntymiskykyisen yksilön populaation vuoksi Suomessa susi on luokiteltu sekä vuoden 2000 että 2010 luokituksessa erittäin uhanalaiseksi eläinlajiksi, joten siihen katsotaan kohdistuvan hyvin korkean riskin hävitä luonnosta. Suden erityisen uhanalaisuuden syynä on metsästys, laillinen ja laiton, ihmisen toimesta.

Suomessa suden kannanhoidolliset tappoluvat ovat lainvastaisia.

 Ministeri Orpo lausuu Kainuun sanomissa 3.11.14:
– Susi kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta sen paikka ei ole ihmisten pihapiirissä. Jos sudet alkavat liikkua pihoilla ja ruokailla koirankopeilla, siihen on puututtava, Orpo katsoo.”

ja YLE uutisissa:
– Meillä on valmistumassa susien kannanhoitosuunnitelma. Selvitys tulee ajankohtaiseksi joulukuussa. Siinä on tarkoitus katsoa kokonaisuutena millainen susikanta Suomessa on, ja miten sitä hoidetaan, ja miten määritellään missä susi voi olla ja missä ei. Ja sitten katsotaan sitä keinovalikoimaa, miten tähän asiaan voidaan puuttua. Selvä asia on se, että nyt kaivataan toimenpiteitä, Orpo jatkaa.”

sekä:
Orpon mielestä tilanne on vakava, kun sudet tulevat ihmisten pihapiiriin.

– Se on niin konkreettista, kun kotieläin viedään, tai hirvijahdissa koira häviää suden suuhun. Sitä kautta tulee aito huoli vanhemmille lasten koulumatkoista ja ylipäätään elinympäristön turvallisuudesta. Ymmärrän sen valtavan hyvin.”

Tässä muita tyydyttäviä ratkaisuja ministeri Orpon esittämiin epäkohtiin:

Susialueilla tulisi koiria pitää joko sisätiloissa yötä tai sitten sellaisissa aidatuissa tarhoissa, joissa on petoaidat estämässä susien pääsyn koirien luokse. Metsästyskoiria voidaan suojella turvaliiveillä, susikelloilla tai muilla tarkoitukseen sopivilla varusteilla.  Metsästyskoirien suojaamiseen metsästystilanteessa susilta on kehitettävissä elektronisia menetelmiä (Fedderwitz 2010). Susialueilla metsästyskoiria ei tule päästää ilman valvontaa metsään ja koirat tulee kouluttaa tulemaan luokse käskystä. Jos metsästäjä kuitenkin valitsee päästää koiransa ilman valvontaa susialueilla metsään, hän ottaa tässä tietoisen riskin koiransa turvallisuuden suhteen ja tulee silloin itse olla vastuussa mahdollisesti tapahtuvista vahingoista. Näistä vahingoista ei millään kohtuudella voi syyttää luonnoneläintä sutta. Metsästysaika antaa oikeuden pitää koiraa irrallaan. Tämä on tietysti välttämättömyyskin useissa metsästystavoissa, mutta se ei siltikään poista velvollisuutta pitää koiraa hallinnassa. Koira pitää olla aina omistajansa hallittavissa ja tarvittaessa välittömästi kytkettävissä. Myös metsällä.

 

Kotieläimille tulee järjestää petoturvalliset olot, petoaidoilla tai lippusiimoilla. Kotieläimiä voidaan tehokkaasti suojella susivahingoilta eri keinoin, mutta esteenä on haluttomuus suojauksen aiheuttamien kustannusten ja työn vuoksi (Susikannan hoitosuunnitelma 2005).

Ministeri Orpo haluaa määritellä missä susi voi olla ja missä ei. Metsä on sudelle luontainen paikka elää. Ihmisen tulee sopeuttaa omat harrastuksensa niin, ettei luonnoneläinten hyvinvointia vaaranneta. Niin luontoharrastajien kuin metsästysharrastajienkin tulee kunnioittaa luontoa, jotta harrastus on kestävää.

Ihminen ei kuulu suden ruokavalioon ja satojen vuosien kokemuksen perusteella suden tiedetään käyneen ihmisen kimppuun vain harvinaisissa poikkeustilanteissa (Linnell ym. 2002). Suuri enemmistö rekisteröidyistä suden hyökkäyksistä ihmistä kohti on joko raivotautisten tai ihmisen aggressiolta puolustautuvien susien tai koirasusien tekemiä. Suomessa susikanta on todettu puhtaaksi. Historiallisten tietojen uhrilukujen luotettavuuteen on myös syytä suhtautua kriittisesti. Suomessa viimeisimmät tunnetut ihmiseen kohdistuneet suden hyökkäykset ovat tapahtuneet yli 120 vuotta sitten. Sudesta ei Suomessa ole ihmiselle todellista vaaraa, susiuhat elävät vain myyteissä, mielikuvissa ja petovihamielisessä propagandassa.

 

Suomen susikanta on vasta elpymässä 1800-luvun lopulla alkaneesta järjestelmällisestä vainosta (Susikannan hoitosuunnitelma 2005). Demograafisesti tarkastellen susikannan koko tietyllä alueella riippuu syntyvyyden ja kuolleisuuden erotuksen sekä tulo- ja lähtömuuton erotuksen summana. Populaation tasapainon ratkaisevat ravintovarat ja ihmisen aiheuttama kuolleisuus.

 

Suomen ja Venäjän Karjalan susikantojen välinen geenivirta on aiemmin oletettua vähäisempää ja kannat ovat erilaistuneet (Aspi ym. 2009). Geneettisestä eriytymisestä seuraa se, että suomalaista sutta voidaan suojella vain Suomessa. Tulosten perusteella on myös todennäköistä, että aiemmat arviot Suomen elinvoimaisen susikannan minimikoosta ovat alimitoitettuja.

Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos (RKTL) on laskenut, että Suomessa pitäisi olla noin 700 sutta, jos susikannan luontainen kasvu ja kaikki tunnetut kuolemat otetaan huomioon. Viime talvena susia oli kuitenkin vain 150-160.

Laskelman lähtökohtana on talvi 2006-2007, jolloin susia oli noin 300. RKTL:n mukaan luonnollisia syitä kannan romahtamiselle ei ole. Salametsästyksen katsotaan olevan syy kannan romahtamiselle.
Kannanhoidollisten lupien perusteluina on esitetty mm. se, että sillä estetään salametsästys. On kuitenkin absurdia edes ajatella, että Keski-Pohjanmaalla rikollinen salametsästäjä pidättäytyisi aikeistaan, jos kannanhoidollisia lupia myönnetään Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan.

Mikäli lainvastaiset kannanhoidolliset tappoluvat myönnetään, ne tulevat lisänä jo vellovalle laittomalle suden salametsästykselle. Nykyisellä susikannalla meillä ei ole varaa yhteenkään pelkoperusteisesti, rikollisten uhkavaatimuksesta tai huvimetsästäjien koiraharrastuksen ylläpitämisen vuoksi myönnettävään suden tappolupaan.

Jokainen Suomessa myönnettävä suden tappolupa on laiton, ellei kyseinen yksilö aiheuta erityisen merkittäviä omaisuusvahinkoja tai vaaranna yleistä turvallisuutta tai muuta erittäin tärkeää yleistä etua. Silloinkin poikkeuslupa kuitenkin edellyttää lisäksi, että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja poikkeus ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Suomen Susi 2013 ry